Retro

Levyn syntyprosessi oli pirun mielenkiintoinen, avartava, opettava ja välillä raskaskin kokemus. Mulla oli tarkoitus kirjoitella kotisivupäivityksiä levyn teon etenemisestä, mut kyl te tiedätte. Täs on ollut kaikenlaista. Yritän nyt korjata vahingon ja kirjoittaa ylös joitain muistamiani hetkiä:

Lauantai. Heräsin äänieristetystä studion äänityskopista Jussin avatessa oven.

”Nousepa ylös, pidetään palaveri.”

Miksi mun piti nousta pehmeiden vällyjen välistä just nyt?

”Kale. Levy menee ens perjantaina painoon, me tultiin kuuntelemaan nauhoituksia. Mitä biisejä sä olet saanut narulle?”
”En mitään.”
”No sanathan sulla on kuitenkin, voitais nauhoittaa vaikka tänään.”
”Ei mulla mitään sanoja ole.”
”Siis mihinkään biisiin?”
”No ei oikeestaan.”
”Mut vittu nauhoitusten pitäis olla tiistaina valmiina!”
”Vittu mä olen surullinen.”

Jos tää pahoinpidelty muisti toimii edes jotenkin, en koskaan unohda Jussin ilmettä. Se epäuskon, epätoivon ja tyrmistyksen yhdistelmä risteili kasvoja edestakaisin, millisekunti kerrallaan.

”Jaa, että nyt vähän surettaa?”
”Joo. Paha mieli.”
”Mene vittu nukkumaan.”

Nukkuessani studiolla oli käyty kunnon tappelu. Kun heräsin, kirjoitin levyn.

-S

Rundilla, osa 2

Tuskailemme äänimies Rami Helinin kanssa keikkabussissa. Bändi kuuntelee Skunk Anansieta, tuota sosiaalidemokraattien suosimaa pehmeiden arvojen kouluruokalarokkia.
Late on ottanut tatuoinnin ja Rami tykkää vittuilla siitä. Mun mielestä toisten tatuoinneista vittuilu on aika perkeleen ilkeää. Mut me kyl ymmärretään. Rami kannettiin hotellihuoneeseen viime yönä.

Eilen oli veto Oulun Nelivitosessa. Porukkaa ei ollut paljoa, mutta yleisö oli sitäkin laadukkaampaa. Mesta saundasi aivan uskomattoman hyvältä, puhdasta soittamisen iloa. Vedettiin se Beastie Boys –coveri, mistä kirjoitin. Kerran soitettiin se checkissä ja sit vedettiin se hetken mielijohteesta niin sanottuna encorena. Eihän me siltä lavalta edes käyty poissa. Jouduin räppäämään sanat kännykästä, mut toimii. Tänään Lutakossa ne tulee varmaan ulkoa sit. Saa nähdä. Laitetaan siitäkin tänne sit vaikka liveklippi.

Olemme heittäneet akustista keikkaa eri kaupunkien Levykauppa Äx:issä. Se on aivan järjettömän siistiä. Noi biisit herää henkiin ihan eri levelillä sen herkemmän ja melodisemman tulkinnan myötä. Nyt ollaan myöhässä JKL:n Äxästä. Ylinopeutta, väsynyt bändi ja humalainen äänimies. Mäkin tässä naukkailen snadisti. Saa nähdä, miten tässä taas käy… Onkohan bändi kasassa huomenna?
Siis. Houkuttelen poikia vetämään studiolle akustisen studioliven, niin saataisiin se Äxän tunnelma narulle.

Basisti Latvala kuuntelee korvalapuilla ensimmäisen kerran elämässään NIN:in Downward Spiral –albumia. Hienoa katsella sen ilmeitä. Uskovainen mies kuuntelee Roman Polanskin murhatalossa äänitettyä levyä.

Aurinko paistoi äsken, nyt sää synkkenee. Kohta tulee tappelu. Huomisiin.

-Steen1

Rundilla, osa 1

”Kale, vittu sä olet perseestä! Tästä lähtien sinä ja minä olemme enää puhtaasti ammatillisissa väleissä.” – Jussi

Steen1 Orkestra on ilmiselvästi lähtenyt vähän reissuun saatana. Lavat ovat yhtä isoja, kuin persoonatkin ja räppärikin on pistetty roudaamaan. Mä olen yrittänyt luikkia takavasemmalla mikki kourassa, koska ”jokainen hoitakoon omat instrtumenttinsa itse.”

Mut paskat. Resistance is futile ja bändihommaan pitää tottua. Ero soolokeikkoihin on tähtitieteellinen, hyvässä ja pahassa. Mun frendi Jonne sanoikin bändihomman olevan juuri tällaista:

”Kun viisi isoa persoonaa pistetään samaan dösään, alkavat päät kolista. Jokainen haluaa olla esillä ja erottua omalla instrumentillaan ja osaamisellaan.”

Voi kun olisinkin tuollaisen yläpuolella. Viime keikalla kieltäydyin Turussa nousemaan keikkadösään, tulin Helsinkiin ITE, PASKAPÄÄT! Vittu tää bändi oli niin tässä! Hahaha! Eissaatana.

Mut sitten taas esiintyminen on mahtavaa. Kundit osaavat asiansa ja lavalta pauhaavan äänen tuntee fyysisesti kyljissään. Tämä on lihasta ja metallista tehty sykkivä kone. Silloin tällöin saa yleisön kasvoille ilmeen, jonka takia tätä tehdään. Jotain isoa. Spektaakkeli. Rock ’n roll.

Rage Against The Machinen debyytistä asti olen halunnut räpätä livebändin päälle ja nyt sitä saa tehdä. Pomppumetallin pahimmat karikot on väistelty ja vihdoinkin saan huutaa säröjen päälle. Tää mun huutoräppityyli ei aina futaa perinteisten biittien päälle, vaikka kivaa onkin.

Vaikka mä pidän näistä kaikista kundeista, tässä keikkadösässä soi ihan laittoman paskaa musaa. Vittu juustoisinta kasarirokkia, mitä pakasta voi vetää. Tästä tulee aivovaurio. Onneksi kohta aletaan rakentamaan encorebiisiksi suomicoveria Beastie Boysin ”Fight For Your Right To Party”sta. Tulkaa kuuntelemaan. Ja muistakaa huutaa meidät takaisin lavalle, ni me sit tullaan sieltä.

Nyt matkalla Ouluun, sieltä Lutakon kautta Rytmikorjaamolle, missä esiintyy myös Amaranthe. Mä en tiedä sitä mimmiä, mut kaipa sitä voi sit jututtaa. ”Hur mor du, Amaranthe? Me gillar flickor like that, Amaranthe.”

Tässä vielä Nalle Östermanin kuvaamaa videomatskua meidän Turun Äxän keikalta. Tuossa vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Palataan keikkojen jälkeen.

- Steen1

 

Hello Kitty

Kyllä. Video tuli ulos ristiriitaisten mielipiteiden vastaanottamana. Hyvä. Neljän päivän jälkeen Tubessa on 16 000 hittiä, mikä on erittäin jees.
Laakereille ei voi jäädä makaamaan, pitäisi tehdä levy valmiiksi. Vaikka sinkkubiisi esitteleekin bändin saundin, toivottavasti saamme aikaan pitkikselle myös erilaisia sävyjä.

Mikäli kiinnostaa seurata levyn valmistumista, kandee ehdottomasti kuikuilla saittia. Vuonna 2012, läpinäkyvyyden aikana, pitää lyödä tekstiä kuvaa ja videoklippiä tiskiin. Tehdään siis niin.
Yritän muun bändin kanssa kertoa viikottaisia tapahtumia tällä sivulla, stay tuned.

-Steen0ne